Vähän kirurgisesta harjoittelusta

Huomenna matkamme jatkuu Bangkokista hieman etelelämpään. Kohteeseen, mistä on alkanut Thaimaalainen rantalomailu. Siitä myöhemmin lisää. Vaikka harjoittelustamme onkin jo hetki aikaa, haluan vielä kerran palata aiheeseen kirurgisella osastolla. Blogia lukeneet tietävät harjoittulusta ennen viikon lomaa Phuketissa, eli tässä Phketin jälkeiset kuulumiset sairaalasta.

Kaksi viikkoa kirurgisella vuodeosastolla. Näin kahden vuoden opiskelujen jälkeen Suomessa (sisältää kaksi harjoittelua), en olisi uskonut näkeväni mitään sellaista mitä kirran osastolla Thaimaassa on nyt nähty. Ensimmäinen viikko ortopedisella meni ihmetellessä, miten eritavalla asiat täällä tehdään. Niin eri tavalla, ettei siihen meinaa edes löytää sanoja. Kirran vuodeosastolla ei kannattanut enään edes ihmetellä. Pyrimme kuitenkin hoitotilanteissa kertomaan thaimaalaisille hoitajille miten me suomessa toimimme ja ymmärtämään thaimaalaista tapaa.

Kirran vuodeosastolla minun ja Einin lisäksi oli kahdeksan thaimaalaista opiskelijaa. Opettajana koko ryhmälle toimi koulusta tullut opettaja/sairaanhoitaja. Samalla tavalla kuin ortopedisella, saimme omat padit eli thaimaalaiset ystävät, jonka kanssa hoidimme yhden päivän aika yhden potilaan. Sairaalassa näkee hyvin thaimaalaisen hierarkian. Samassa pöydässä ei siis istu osastohoitaja, lääkäri, siaraanhoitaja tai perushoitaja. Vaaleaihoiset (myös Eini, vaikka hän on ruskeampi kuin moni thaimaalainen) vaihto-oppilaat kuitenkin mahtuvat jokaiseen pöytään. Arvostus ja kunnioitus valkoisia kohtaan on myös yksi asia, mikä herätti aluksi hämmennystä. Hyvä esimerkki tällaisesta tilanteesta oli kun lääkäri astui tilaan, jossa oli sairaanhoitajia. sairaanhoitaja opiskelijoita ja me. Opiskelijoiden katseet kohdistuivat lattiaan ja sairaanhoitajat tervehtivät kunnioittavasti lääkäriä. Lääkärin ensimmäinen kommentti kaikille läsnäoleville oli: "Meillä on vaihto-opiskelijoita, nyt puhutaan englantia".

Phuketin loman jälkeen (mistä Eini kirjoitteli) pääsimme palovammaosastolle ja leikkausaliin. Palovamma osastolla näimme toinen toistaan hurjempia tapauksia. Osaston vetävyys oli vain viisi paikkaa ja eristyshuoneet. Sairaanhoitaja kuitenkin kertoi, että potilaita otetaan myös käytäville. Osasto on eristetty, joten eipä siellä hoitajien lisäksi muita pitäisi liikkua. Tälle osastolle menimme ilman opettajaa ja muita opiskelijoita (vain minä, Eini ja Kristo).

Burn Centre

Muuataman tunnin luento ennen osastokiertoa.

Pesuallas palovammapotilaille.

Leikkuriin pääseminen oli kirurgisen harjoittelun ehkä mielenkiintoisin ja koskettavin paikka. Leikkuri mihin pääsimme, oli suunnattu vain gynekolokisiin toimenpiteisiin. Olimme mukana muun muassa kahdessa keisarinleikkauksessa, mikä tarkoittaa sitä, että kuulimme kahden pienen ihmeen ensimmäiset rääkäisyt. Liikutuin.

Operating theater

Jotain Suomalaistakin löytyi: MERIVAARA

Edustus

Noin 30min ikäinen.

Paikalliset thaimaaliset hoidetaan yleisissä sairaaloissa, joissa mekin olimme. Kuumissa, ilmastoimattomissa olosuhteissa. Thaimaahan matkustajille tiedoksi: turistieille on omat sairaalat. Turisteille suunnatut sairaalat ovat lähempänä hotellitasoa kuin paikallista sairaalaa. Mutta sama ongelma on kummassakin, harva osaa englantia. Thaimallaiset opiskelevat sairaudet kuitenkin englanniksi, eli siitä on iso apu.

Kaiken tämän ja vielä enemmän minulle ja Einille antoi Nopparat Rajathanee Hospital, Kiitos!