Viimeistä viedään.

Ihanilta ystäviltä.

Penthip House.

 Istun ulkona, "omalla paikallani" ja juon Coca Colaa. Tässä olen istuskellut ja miettinyt maailman menoa edelliset kolme kuukautta. Tänään on viimeinen päivä kun istun tässä. Se, tulenko joskus vielä istumaan tässä, tämän saman pöydän ääressä,  jää  arvoitukseksi. No, tuskin ainakaan samalla tavalla kun nyt. 

Olen yrittänyt miettiä miltä nyt tuntuu, kun kotiin lähtöön on alle vuorokausi. Ainut lopputulos nihin oon toistaiseksi päässy, on sekavuus. On ihana päästä kotiin perheen ja rakkaiden ystävien luokse. Odottaahan siellä jotain uuttakin. Silti, en voi kieltää surua, joka valtaa olon vähän väliä. Tällä reissulla oon saanu niin paljon! Kourallinen uusia ystäviä, joita en varmasti tule unohtamaan ikinä. Uusia kokemuksia, jotka ovat avanneet silmäni  näkemään asioita ihan uudella tavalla. Täällä olen myös oppinut itsestäni niin valtavasti uutta, että jo se riittää hämmentämään tän pienen pääkopan. Kun nyt mietin, olen myös ymmärtänyt mikä minulle on tärkeää ja mitä haluan elämälläni tehdä. Enkä nyt tarkoita, että oon tajunnu haluavani tehdä terkkarin hommia koko loppuelämäni, vaan kyse on jostain suuremmasta. Nyt tiedän millaisen elämän haluan elää. 

Annika halusihan välttist kävellä vesisateella lounaalta kotiin.

Suomessa on tapahtunut paljon juttuja, joista oon tämän vaihdon takia jäänyt paitsi. Silti olen valtavan onnellinen, että sain mahdollisuuden ja ennen kaikkea uskalsin lähteä! Vaihtoon lähteminen ja siellä oleminen vaatii ihmiseltä valtavasti, mutta se antaa kaiken moninkertaisena takaisin. Enkä usko, että voin vielä edes sanoa, mitä kaikkea tämä on antanut ja mitä kaikkea olen oppinut tai kuinka paljon oon kasvanut. Luulen, että huomaan sen kaiken pikkuhiljaa palattuani omaan arkeeni.  

Rinkka on nyt kuitenkin pakattu valmiiksi ja seuraavana vuorossa illan viettoa ihanien  thaiystävieni kanssa. Kaksi herraa, jotka ovat myös antaneet miulle enemmän kun he voivat ikinä kuvitella.

Pojat jakelee tavaroita, joita heille annettiin. Itsehän ei tarvita niitä enää...

Viimeinen ilta. Toistaiseksi.

Katsotaan, jos saisin aikaiseksi vielä  koota ajatuksia tänne kotiuduttuani. Yritän parhaani. Nyt nautin vielä tästä ihanasta lämmöstä ja vielä ihanammista ihmisistä. Suomessa on kuulema kylmä...

-Eini

RUOKAA

Tällä kertaa otsikon keksiminen oli postauksen helpoin osuus "RUOKAA"! Moni sanoo, että lämpöisenä kesäpäivänä ei ole nälkä. Niin ehkä minäkin olen ajatellut, mutta tuota en enään allekirjoita. Thaimaan keskilämpötila on yli 30 astetta ja minun vatsallani on koko ajan asiaa. Tämä ei tuota ongelmia, koska ravintoloita ja katukeittiöitä on joka kulmassa. Ruokaa siis saa ympäri vuorokauden. Vielä kun Thaimaassa olemme reilun vuorokauden verran, haluan jakaa muutamia perteisiä thaimaalaisia ruokia lukijoillemme.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

Tässä yläpuolella kuvia thaimaalaisista ruoka-annoksista (mitä minä olen syönyt). Tähän alkuun on pakko sanoa, että me emme ole syöneet thaimaalaista kaikkien oikeappisten ohjeiden mukaisesti. Thaimaalainen ruoka tehdään yleensä yhdessä syötäväksi. Riisi on aterian pääruoka ja kaikki muu ovat lisukkeita. Taimaalainen ruoka on saanut vaikutteuta naapurimaistaan Intiasta ja Kiinasta. Tämän takia menusta suuri osa on nuudeli vaihtoehtoja riisin ja keittojen lisäksi. Thaietiketin mukaan  ruoka tuodaan keittiöstä yksitellen keskelle pöytää. Ruokaa otetaan lusikallinen omalle lautaselle ja siirryään seuraavaan. Ruoka syödään lusikalla ja haarukalla, vain naaudeli ruoat puikoilla. 

Niin kuin kuvista näkyy, ruoan syömme lusikalla ja haarukalla tai puikoilla. Jokainen on kuitenkin tilannut oman ruoan, mutta makuelämyksien lisäämiseksi maistelemme (maistelimme) toistemme ruokia. Päämakuja thai keittiössä on: hapan, suolainen ja makea. Erittäin harva ruoka on oikeasti suolaista. Suolainen ruoka tarkoittaa kalamaustetta. Sokeria tai chiliä (tai jotain muuta tulista maustetta) on jokaisessa ruoassa tai ainakin tulee mukaan (ellei ole pöydässä). Thaimaalainen ruoka on todella hyvää ja pelkästään ruoan takia kannattaa joskus käydä Itä-Aasiassa!

8.

9.

Yläpuolella on neljä kuvaa perinteisistä herkuista. Rivin kahdeksan ensimmäisessä kuvassa on täytetty valkoinen pallo. Tuolle herkulle en muista nimeä, mutta valkoinen osa maistuu pullan sukulaiselta ja sisällä on jotain suolaista. Variaatioita tästä on useita (en lämmennyt). Pakkohan se oli kokeilla myös heinäsirkkoja. Maistui vain öljyltä ja mausteilta. Rivin yhdeksän vasen - Suomessa tämän maun voisi yhdistää erittäin makeaan lettuun. Mitä olikin, niin hyvältä maistui ja makean kiintiö toisesta täytetty! Kuitenkin parasta mitä tiedän on viiminen kuva, tuoreet hedelmät!

Thaimaalianen ruokajuoma on vesi tai kylmä paikallinen olut. Paljon juodaan myös makeita maitoja ja erilaisia kahveja, aina jäillä. Meidän yleisin ruokajuoma on ollut Coca-Cola ja vesi. Itse olen kahvinkittaajana juonut myös paljon erilaisia kylmäkahveja. Starbucksin löytää Thaimaasta myös (liian) helposti, joten sitä on käytetty. Vaikka Starbucksin hinnat ovat täällä paljon Suomea edullisemmat, on se paikallisille kallis kahvila. Tästä johtuen aluksi kävimme useammin.

-Annika

Viimeisiä viedään.

Saatiin mies meidän sänkyyn !

Ystäviemme Katin ja Sannin lähdettyä omaan paluuseemme jäi kaksi viikkoa. Nyt kun kirjoitan tätä, jäljellä on enää neljä kokonaista päivää. Nämä päivät olemme kuluttaneet hengaillessa asuntolalla ja yliopiston lähialueilla. Näin loppuajasta Matti on asettunut kukkarooni pysyäkseen.

Läheinen mesta, josta saa ruokaa raneista riisiin.

Päivän, jona tytöt lähtivät, vietimmelähinnä sängyssä makoillessa ja nukkuessa. Myös muutama seuraava päivä meni samalla tavalla. Reissujen väsyttämänä tuolloin oli hyvä aika kerätä voimia viimeisille päiville. Okei, jos oon rehellinen, myös moni moni tuon ajan jälkeinen päivä on menny sängyssä maatessa. Päiväohjelma on lähinnä koostunut syömisestä ja erinäisitä elokuvista ja tv-sarjoista.

Lounasaika.

Parasta Thaihierontaa ikinä !

No, ollaan myös ihan vähän urheiltu täällä. Iltaisin ollaan käyty lenkillä ja yhtenä päivänä maksettiin itsemme koulun altaalle uimaan. Ja kyllä, todellakin uitiin. Ei makoiltu auringossa (KOSKA SITÄ EI OLE!) vaan uitiin. Lenkkiä on turha kuvitella juoksevansa ennen ilta kahdeksaa, koska silloin vasta on sen verran viileämpi ettei kuole. No, neljä kilometriä on tälle auringossa lököilyllä itsensä pilanneelle naiselle jo ihan tarpeeksi pitkä matka tässä ilmastossa. Silti, juostu on.

Mihin tarvii aurinkoa ku voi nauttia sateesta?

Joihinkin päiviin, varsinkin näin loppua kohden, on mahtunut myös koulua varten kirjoitettavan loppuraportin työstämistä. Helpommin sanottu kuin tehty, koska aivot ei näin lomalla tahdo kääntyä englannin kieleen ollenkaa. Omani sain onneksi jo tehtyä, Annikan raportti on edelleen kesken. Sitä työstetään parhaillaan.

No NUGETTI !

Päivät rupee todella käymään vähiin täällä. Toisaalta odotan kotiin pääsyä malttamattomana ja tuntuu ettei päivät kulu millään. Toisaalta taas oon saanu täältä pari oikein hyvää kaveria ja heidät tuntuu tylsältä hyvästellä pian. No, joku viisas on joskus kertonut neuvon, joka edelleen auttaa minua lähtöjen hetkillä. "Jos ei koskaan lähde, ei voi koskaan tulla takaisi.". 

Kotiin lähdemme siis 24.6 eli ensi tiistaina. Koitan ennen tuota vielä kirjoitella fiiliksistä. Rinkan pakkaamisen oon jo vähän alottanu ja se tulee olemaan tuskaa loppuun asti. Siitä sitten vaikka ens kerralla vähän lisää.

Jatkan makoilua, kiitos hei.

-Eini

Ystävykset Hua Hinissä

Perjantaina 30.5 lensi rakkaat ystävämme Kati ja Sanni tervehtimään miuta ja Annikaa Thaimaan lämpöön kymmenen päivän ajaksi. Lento Bangkokiin laskeutui samaan aikaan kuin Jonnan lento, eli 07:15. Olimme kentällä turreja vastassa josta hyppäsimme taksiin ja hurautimme itsemme Hua Hiniin. Ensin ajatus oli taittaa matka bussilla, mutta oltiin liian myöhään ostamassa lippuja. Bussissa oli tilaa vain kolmelle ja seuraava olisi lähtenyt vasta parin tunnin päästä, joten päädyimme taksiin. Note to myself: OSTA BUSSILIPPU AJOISSA!

Hua Hin Beach

Vasemmalta: joku muukalainen, Kati, Annika, Sanni.

Hua Hinin päässä savon vahvistuksemme Laura 1 ja Laura 2 oli jo edellisenä päivänä matkustaneina varanneet meille huoneet mukavasta pienestä hotellista, vain parin sadan metrin päästä rannasta. Saavuttuamme hotelliin, kyseisiä huoneita ei kuitenkaan ollutkaan enää tarjolla. KOSKA THAIMAA. No, pienen selvittelyn jälkeen saatiin sitten kalliimmat huoneet hieman normaalia edullisempaan hintaan. :) 

Toteutinpa yhden pienen unelmanikin.

Hotelli kuvan vasemmassa reunassa. Matkaa MC:hen vaivaiset 50m. ;)

Viikko Hua Hinissä kului lähinnä rannalla loikoillessa. Mukava ja rentouttava loma siis. Näin low seasonilla Hua Hin oli mukavan hiljainen. Tosin itse pidän enemmän pienistä paikoista ja niiden tunnelmasta, joten Hua Hin tuskin kuuluu jatkossa matkasuunnitelmaani. Kerran nähty ja se riittää. 

Thaikkumies SUOMI -paidassa !

Matkalla Wat Khao Ta Keab -temppelille.

Näkymä Wat Khao Ta Keab -temppeliltä.

Fat Cat nimisessä baarissa Jazzia soitti tanskalainen Dr. Jazz.

 Rantalomailun jälkeen tytöillä oli vielä pari päivää Thaimaan aurinkoa jäljellä. Ne vietettiin Rangsitissa meijän "omilla huudeilla". Käytettiin tytöt myös Chatuchack marketilla ostamassa viimeiset tulijaiset. 

Matkalla shoppailemaan. Rangsit.

Liian pian kymmenen päivää meni ja tyttöjen piti lähteä takas Suomeen sorvin ääreen. SNIIFF. No, pian tullaan itsekkin perässä. 

Se, mikä fiilis itselle jäi tyttöjen reissusta, on että heillä oli mukava ja auringontäyteinen loma ja molemmat taisivat tykästyä Thaimaahan kovasti ja vielä enemmän. Miulla oli ihanaa kun tytöt oli täällä, pieni muistutus kotoa. Toisaalta jo valmiiksi koti-ikävästä kärsivänä tuo tuulahdus kotoa oli myös hiukan surullista. Koti-ikävä taisi jopa pahentua... No, nyt ei auta kun nauttia näistä jäljellä olevista kahdesta viikosta mahdollisimman paljon! :) 

Koti, pian tullaan!

-Eini

Malaysia

Don Mueang (Bangkok) lentokentän ihmetys

Samalla kuin team MM vietti rentouttavaa lomaa Koh Changilla, minä ja toinen uusi ystävämme Laura nro.2 matkasimme hieman etelämmäs, Malesiaan. Lähdimme Ransgsitista taxilla lentokentälle (Don Mueang). Lähikentältämme AirAsian koneella Panangin saarelle, jossa vietimme yhden yön. Heti keksiviikko aamuna veneellä George Town:sta Langkawille. Laiva vei meidät Kuah Towniin, josta otimme taxin saaren suurimmalle rannalle Pantai Cenangiin. Ensimmäinen ihmetys oli koettu, lentokenttä "taxit" olivat nimellä white car eli puhtaasti valkoisia autoja. Perille kuitenkin pääsimme. Langkawille päästyämme tutustuimme intialaiseen tyttöön, joka osasi suositella edullista ja hyvää guesthousea. Emme siis ollut varannut kuin ensimmäisen yön Penangiin eli Langkawin majapaikka tuli kuin tilauksesta. 

Onnea on heittää simpukat ilmaan

Ensimmäinen aamupäivä näytti meille saaren suurimman rannan. Suuri, kaunis ja hiljainen ranta (low season) odotti ylitukset. Ensimmäistä kertaa tämän vaihdon aikana vesi tuntui sekunnin murto-osan virkistävältä, mutta silti todella lämpöiseltä. Valkoiset hiekkarannat olivat täynnä kauniita simpukoita.

Breakfast bar, Hyvää huomenta.

Gecko, tässä guesthouse vietimme Langkawin yöt. Lähellä rantaa sijaitseva maja oli tunnelmallinen ja opiskelijabudejtille täydellinen vaihtoehto.

Heti torstaina guesthousin henkilökunnasta eräs mukava kaveri lähti oman vapaapäivän ilosta viemään metä saarikierrokselle. Muutaman tunnin vietimme elokuvamaisella Tanjung Rhu Beachella saaren pohjoispuolella. Rannalta jatkoimme Seven Wells vesiputoukselle ja waterfall:lta maisemakierrokselle vuorten päälle Cable Carilla. Nähtävyyspäivän jälkeen kävimme syömässä Malesialaisessa buffetissa. Pääsimme siis maistamaan kaikkea mahdollista, mitä omituisempia ruokia. Malesialaiset syövät muuten sormin. Illalla istuimme rannalla ihastellen Auringonlaskua ja Auringon laskettua käppäilimme yömarkkinoille. 

Perjantai oli ranta- ja hyvän italaisen ruoan päivä. Ruoka on todella edullista Penangin ja Langkawin seuduilla. Launtainasta tuli mitä hienoin vesiurheilupäivä. Riippuliitoa ja vesiskootterilla menoa. Nautin rannalla aurinkovarjon alla suuren kookoksen, kuuntelin luonnon ääniä ja erityisesti nautin olosta!

 

From Penang to Bangkok