Viimeisiä viedään.

Saatiin mies meidän sänkyyn !

Ystäviemme Katin ja Sannin lähdettyä omaan paluuseemme jäi kaksi viikkoa. Nyt kun kirjoitan tätä, jäljellä on enää neljä kokonaista päivää. Nämä päivät olemme kuluttaneet hengaillessa asuntolalla ja yliopiston lähialueilla. Näin loppuajasta Matti on asettunut kukkarooni pysyäkseen.

Läheinen mesta, josta saa ruokaa raneista riisiin.

Päivän, jona tytöt lähtivät, vietimmelähinnä sängyssä makoillessa ja nukkuessa. Myös muutama seuraava päivä meni samalla tavalla. Reissujen väsyttämänä tuolloin oli hyvä aika kerätä voimia viimeisille päiville. Okei, jos oon rehellinen, myös moni moni tuon ajan jälkeinen päivä on menny sängyssä maatessa. Päiväohjelma on lähinnä koostunut syömisestä ja erinäisitä elokuvista ja tv-sarjoista.

Lounasaika.

Parasta Thaihierontaa ikinä !

No, ollaan myös ihan vähän urheiltu täällä. Iltaisin ollaan käyty lenkillä ja yhtenä päivänä maksettiin itsemme koulun altaalle uimaan. Ja kyllä, todellakin uitiin. Ei makoiltu auringossa (KOSKA SITÄ EI OLE!) vaan uitiin. Lenkkiä on turha kuvitella juoksevansa ennen ilta kahdeksaa, koska silloin vasta on sen verran viileämpi ettei kuole. No, neljä kilometriä on tälle auringossa lököilyllä itsensä pilanneelle naiselle jo ihan tarpeeksi pitkä matka tässä ilmastossa. Silti, juostu on.

Mihin tarvii aurinkoa ku voi nauttia sateesta?

Joihinkin päiviin, varsinkin näin loppua kohden, on mahtunut myös koulua varten kirjoitettavan loppuraportin työstämistä. Helpommin sanottu kuin tehty, koska aivot ei näin lomalla tahdo kääntyä englannin kieleen ollenkaa. Omani sain onneksi jo tehtyä, Annikan raportti on edelleen kesken. Sitä työstetään parhaillaan.

No NUGETTI !

Päivät rupee todella käymään vähiin täällä. Toisaalta odotan kotiin pääsyä malttamattomana ja tuntuu ettei päivät kulu millään. Toisaalta taas oon saanu täältä pari oikein hyvää kaveria ja heidät tuntuu tylsältä hyvästellä pian. No, joku viisas on joskus kertonut neuvon, joka edelleen auttaa minua lähtöjen hetkillä. "Jos ei koskaan lähde, ei voi koskaan tulla takaisi.". 

Kotiin lähdemme siis 24.6 eli ensi tiistaina. Koitan ennen tuota vielä kirjoitella fiiliksistä. Rinkan pakkaamisen oon jo vähän alottanu ja se tulee olemaan tuskaa loppuun asti. Siitä sitten vaikka ens kerralla vähän lisää.

Jatkan makoilua, kiitos hei.

-Eini