Siskoviikot.

Matkat taittui mini-vanilla.

 Kuten aikasemmin kirjottelinki, ihana pikkusiskoni Jonna saapui ensimäiselleThaimaan lomalleen kahdeksi viikoksi meijän seuraksi. Kaksi viikkoa tuntu menneen hujauksessa, siltikin ehdittiin tekemään vaikka ja mitä!

Aamupalaa odotellessa.

Pattayan rannalla.

Ensimäinen viikko kului siis Bangkokin ja Rangsitin alueella hengaillessa. Toiseksi viikoksi lähdimme Pattayan suuntaan josta jatkoimme Ko Sametille. Reissusta ei puuttunut hankaluuksia tai draamaa, mutta loppujen lopuksi se oli ihanan nautinnollinen ja rentouttava. Lomastressin suurin aiheuttaja oli ebooking.com nettisivusto, jonka suurista hotellivalikoimista yksikään majoituspaikkamme reissussa ei vastannut kuvausta. Ei siitä sen enempää, verenpaineet nousee taas...

Pattaya Walking street.

Pattayalle suuntasimme Rangsitista mini-vanilla, joka maksoi 200batia/hlö. Matka kesti n.3h. Perillä vietimme kolme yötä. Päivät meni rannalla makaillessa ja illat kaupungilla kävellessä. Itsellä ei ollut suuria odotuksia Pattayan suhteen. Paikasta sen verran, etten pettynyt, mutta en kyllä tykästynytkään. Kaupungissa voi pysähtyä yöksi tai pariksi matkalla muuaalle, mutta kahden viikon rantalomaa en sinne varaisi.

Pattayan jälkeen suuntasimme niin ikään mini-vanilla Rayongin satamaan, josta lauttamatka Ko Sametille kesti n.40min. Edestakaisen lauttamatkan hinta oli 200batia/hlö.

Ko Samet illan hämärtyessä.

Hotellisähläysten jälkeen päädyimme pieneen Le Blanc -nimiseen hotelliin aivan rannan tuntumaan. Rannassa oli kiva pieni baari, joka iltaisin levittaytyi rantahietikolle. Tässä rantabaarissa vietimme kaikki kolme iltaa, ensimmäistä siis lukuunottamatta. Baarissa työskentelevät pojat esittelivät iltaisin taitojaan tulishown merkeissä, ja sitä jaksoi katsella illasta toiseen. ;)

 Ko Samet on suhteellisen pieni saari, jonka ympärillä on muutamia pienempiä saaria, joihin tehdään snorklausretkiä. Itsekkin kävimme sellaisella viettämässä yhden päivän ja kaikki siellä olleet nauttivat olostaan. Muut päivät kuluivat täälläkin rannalla hengaillessa.

Snorklausretken maisemia.

Aivan liian pian rantaloma oli siltä osin ohi ja oli palattava Rangsitiin. Matka tuntui pitkältä, vaikka siihen kului "vain" n.3h. Mini-van Rayongin satamasta Bangkokiin maksoi 250batia/hlö.

Ko Sametilta Rayongin suuntaan.

Jonnalla oli yksi lomapäivä jäljellä, jonka päätimme kuluttaa (rahojen lisäksi) Chatuchak marketilla. Kyseessä siis jättisuuret markkinat Bangkokissa, josta löytyy kaikkea ruoasta vaatteisiin ja koiranpentuihin yms. Reppu olikin shoppailupäivän jälkeen täynnä, ja rahankulutusmorkkiksen kanssa oli hyvä saapua takas asuntolalle kertaamaan loman tapahtumia. :D 

Jonnalta kysyin, tulisiko hän Thaimaahan takaisin ja vastauksena yksinkertaisesti "Todellaki!". Voisin siis olettaa, ettei Keskenkasvuisten ääliöiden valmismatka ollut suurikaan pettynys Jonnalle.

Maanantaina herätys ennen viittä ja matka lentokentälle saattamaan Jonna koneeseen ja kotia. Pieni koti-ikävä siinä itsellekkin tuli, kun ajattelee, että toinen pääsee kotiin syömään grillimakkaraa ja uusia perunoita, murr. 

Täällä olisi vielä viisi viikkoa kulutettavana, mutta onneks suunnitelmia on tullut tehtyä. Näyttää siltä, että tästä kolmikosta oon ainut, joka viettää koko kolmen kuukauden ajan Thaimaan puolella. Kristolla ja Annikalla suunnitelmissa naapurimaat. Päädyin pysyttelemään Thaimaassa ihan järkeilemällä asioita. Kolme kuukautta on lyhyt aika, varsinkin kun siitä osan viettää harjoittelussa. Thaimaassa on itsessään niin paljon nähtävää ja koettavaa, joten ajattelin viettää loppuaikani täällä rauhassa, ilman kiirettä ja aikataulua. Koen, että jos lähtisin matkustelemaan naapurimaihin, jäisin paitsi paljosta täällä. Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu kuitenkin pian tänne takaisin tuleminen, ihan ajan kanssa ja isommalla matkakassalla. Tämän ratkaisun koen itselleni järkevimmäksi.

Tällä viikolla olisi tarkoitus lähteä ihanan uuden ystäväni Lauran kanssa kohti Ko Changia. Nähtäväksi jää mitä reissusta tulee. ;)

Blogin kirjoittaminen on täällä nähtävästi jäänyt pitkälti omille harteille, kiitos ja anteeksi. En tietenkään pysty muiden kokemuksista kirjoittamaan, mutta omiani tänne yritän teille jakaa. Kirjoittelen aina kun siihen löytyy sopiva rauhallinen aika. :)

Kiitos nam.

-Eini

Herätys 5:00

Sairaalan nimi, jossa suoritin ensimmäisen harjoitteluni, eli lasten hoitotyön, oli Panyananthaphikku Chonprathan Medical Center Srinakharinwirot University tai lyhemmin ”Chonprathan”. Rangsitin yliopistolta oli sairaalalle matkaa yhteisellä bussikuljetuksella noin 45 minuuttia ja perillä oltiin vähän ennen seitsemää aamulla. Paikan päällä piti vielä hengailla kolmisen varttia, jonka pystyi käyttämään vaikka aamupalan syömiseen katetussa ja hiostavassa ulkoravintolassa.

Thaimaassa ainakin sairaanhoitajaopiskelijat suorittavat harjoittelun ryhmittäin oman yliopistolta tulleen opettajan opastuksella. Tuossa mun ryhmässäni opiskelijoita oli kahdeksan ja yksi opiskelijoista oli nimitetty mun ns. henkilökohtaiseksi tuutoriksi eli buddyksi. Suurin osa harjottelupäivistä tulikin vietettyä tämän buddyn seurassa. Mulla kävi ainakin tuuri tän ekan ryhmän kanssa, koska kaikki puhuivat englantia. Toiset vähemmän ja toiset vähän enemmän. Englannin osaaminen selittyy sillä, että tämä ryhmä oli kansainvälinen ryhmä ja he lähtevät opintojen loppupuolella Ruotsiin pitkään vaihtoon.

Jokainen opiskelija sai yhden oman potilaan viikoksi hoidettavakseen ja piti hänestä joka aamu tilannekatsauksen englanniksi. Normaaliin harjoittelupäivään kuului aamulla shift change report eli aamuraportti thain kielellä ja muut normaalit osastotyön rutiinit pesuineen, lääkejakoineen, mittauksineen ja kirjauksineen. Potilaat olivat iältään pienestä vauvasta noin kymmenvuotiaisiin ja suurin osa noin nelikymmenpaikkaisen osaston potilaista tuli lähellä olevasta child care centeristä. Sen nimeä en enää muista, mutta tilaa siellä on kuulemma noin 500 lapselle ja heitä hoitaa yksi sairaanhoitaja ja useampi, käsittääkseni kouluttamaton, lastenhoitaja. Laitoksen lapset ovat siis hylättyjä ja useimmat ovat kehitysvammaisia. Lasten sairauksista yleisimpiä tällä osastolla olivat keuhkokuume, ripuli ja erilaiset hengitysvaikeudet. Painehaavoja löytyi myös valitettavan monelta.

Osasto itsessään oli melko nuhjuinen ja törkyinen. Ilmastoinnista ei ollut mitään tietoa vaan ilmanvaihto, eli tässä tapauksessa saman lämpimän ilman siirtäminen paikasta toiseen, tapahtui katto- ja pöytätuulettimien voimin. Kärpäset pörräsivät lasten kasvoilla ja muurahaisia vilisi sängyissä. Suomen sairaaloiden hygienian tasoon tottuneena tämä oli tietysti pienimuotoinen shokki, vaikkakaan ei yllätys.

Lastenosaston lisäksi pääsin myös tutustumaan kolmeksi päiväksi synnytysosastoon ja yhdeksi päiväksi ensiapuun. Synnytysosastolla pääsin vastaanottamaan tulevia synnyttäjiä ja valmistamaan heitä synnytykseen. Itse synnytyksiin en päässyt auttamaan, mutta sain seurata vierestä miten asiat täällä päin maailmaa hoidetaan. Vastasyntyneille pääsin tekemään mm. APGAR-pisteytyksiä ja erilaisia tutkimuksia ja mittauksia.

Yhteiskuljetus takaisin yliopistolle lähti vaihtelevasti neljän jälkeen ja yleensä perillä oltiin viiden aikaan iltapäivällä. Harjoittelupäivät kestivät siis matkoineen noin 11 tuntia ja tähän sisältyi yksi ruokatauko keskellä päivää. Pitkiä ja raskaita päiviä kuumalla ja hiostavalla osastolla ovat päälimmäiseksi jääneet muistot. Iloa, riemua ja onnistumisen kokemuksia löytyi myös ja ne tulivat suurimmalti osin itse lapsilta erityisesti heidän reaktioistaan ja ilmeistään. Tämän jälkeen lastenhoitoa katsoo uusin silmin Suomessa. Kokemuksena ehdottomasti suositeltava paikka.

- Kristo

Lomalla !

Yksi asia mitä vihaan yli kaiken tässä mestassa on erittäin vaihtelevasti (huonosti) toimva nettiyhteys. Jonain päivänä se saattaa näennäisesti toimia hyvin ja seuraavina kolmena päivänä ei juuri ollenkaan. Tämä selittänee puhtaan laiskuuden lisäksi blogin hiljaiseloa. Pyydän syvästi anteeksi. Jälleen. 

Dusit Zoo, Bangkok

Elokuvissa.

Edellisen kirjoittelun jälkeen on tapahtunut taas paljon. Phuketissa vietetyn viikon jälkeen olemme Annikan kanssa ehtineet lopettaa harjoittelun ja keskittyneet lomailuun ja itsensä grillaamiseen. Huh. Ihoa kipristää tälläkin hetkellä keskipäivän reilun neljän tunnin koulun uima-altaalla vietetyn ajan jäljiltä. No, yritän nauttia nyt. Suomeen tulon jälkeen kärsin tai nautin kylmyydestä seuraavan vuoden, koska luulen ettei Suomen kesä riitä lämmittämään kolmen kuukauden Thaimaassavietetyn loman jäljiltä. Tavallaan toivon olevani väärässä.

Toukokuun vaihtuessa rupesin odottamaan sen ensimäistä maanantaita. Siskoni Jonna lensi tänne iloksemme ja viettää kanssamme kaksi viikkoa. Maanantaina herätys oli aikainen, koska Jonnan lento oli 07:15 Bangkokissa, mikä tarkoitti lähtöä asuntolalta kuuden aikoihin. Tapaamisemme helpottamiseksi tein lapun Jonnaa varten.

Lentokentällä odotellessa.

Maanantaina olimme kaikki sattuneesta syystä hieman väsyneitä. Tuolloin kävimme läheisessä kauppakeskuksessa, Future Parkissa, hieman kattelemassa ja joitain ostoksiakin tuli tehtyä. Vein Jonnan myös jalkahierontaan. Tiistaina olimme aamupäivän altaalla, jonkajälkeen lähdimme Bangkokkiin shoppailemaan kauppakeskus MBK:hon. Matkat taittuivat sujuvasti Skytrainilla. Kuten jo yllä mainitsin, tänään olimme päivän altaalla. Huomisen ja perjantain suunnitelmat ovat vielä auki, mennään fiiliksen mukaan. Lauantaina lähdemme reissuun koko ääliöidenpoppoon voimin. Ensin vietämme muutaman päivän Pattayalla josta siirrymme Ko Samet -nimiselle saarelle muutamaksi päiväksi. Takaisin Rangsitiin palaamme seuraavana lauantaina. Tämä on suunnitelma, joka voi tietysti aina muuttua! ;) 

Shopping center MBK.

Näkymää Skytrainista.

Yritetään hieman skarpata tässä blogin pitämisessä, josko meistä kuuluisi jotain hieman useammin...

Hauskaa räntäistä kevättä sinne Suomeen. Me nautimme täällä varjossa +38asteen lämmöstä.

-Eini

Phuket. Tuo turistimassojen paratiisisaari.

Ja näin edellisestä kirjotuksesta on jälleen mennyt aivan liian pitkä aika. No, tälle ei löydy muuta selitystä kuin meri, hiekka, palmut, kylmä juoma, sukeltaminen, auringossa löhöily jne. Olemme pahoillamme.

Käytiin siis koko poppoo Phuketissa viikon mittaisella lomalla. Tuo lomatodellatuli tarpeeseen! Joku voi ihmetellä, miksi Phuket? Siellähän on lähestulkoon enemmän turisteja kuin paikallisia. Tähän löytyy luonnollinen ja mielestäni hyvä selitys. Sanalla sanoen: sukeltaminen. Aiheesta lisää myöhemmin...

Itse olen ollut Phuketissa kahden viikon lomalla pari vuotta sitten, ja turisteista huolimatta rakastuin siihen saareen. Nytkään, pari vuotta myöhemmin, en joutunut pettymään. Saari ja varsinkin Kata beach piti lupauksensa ihanasta hiekkarannasta, lämpimästä merestä ja rannalla kulkevista pikkutavaraa kaupustelevista ihmisistä. Se tunnelma, minkä rannalla saa kokea (muista turisteista huolimatta) on ihanan kiireetön.

Bussissa on tunnelmaa !

Matkustimme siis Bangkokista Phukettiin, ja päinvastoin, yöbussilla. Songran festivalista, joka on siis Thaimaalainen uusivuosi ja "sadekauden" aloittajaiset, vuoksi matkustimme Phukettiin "tavallisella" bussilla. Bussissa meitä odotti pientä purtavaa ja vettä sekä peitto ja tyyny jotka helpottivat superkylmäksi ilmastoidussa bussissa matkustamista huomattavasti. Takaisin päin olimme saaneet buukattua itsemme VIP bussiin, jossa penkit olivat leveämmät ja ne sai lähes makuuasentoon. Tähän lystiin kuului myös vesipullo, purtavaa ja tarpeellisiksi koettu peitto. Matka Thaimaan halki kesti n. 12h ja matkaan kuului yksi pysähdys. 

Yksi pysähdys 12h aikana, eikä mitään käsitystä missä olet...

Viikon ajaksi olimme suunnitelleet vain pari sukelluspäivää eikä muita suunnitelmia juurikaan ollut. Phukettin bussiasemalle päästyämme, otimme lava-auton alle ja matkustimme suoraan Katan rantaan. Meri tuntui uskomattoman hyvälle ihoa vasten! Päivät, joina emme sukeltaneet, vietimmekin pääsääntöisesti rannalla. Yhden päivän aamuna kavimme katsomassa myös Big Buddhaa, jonka jälkeen löysimme itsemme rannasta katselemasta auringonlaskua.

Kata Beach.

The Big Buddha.

Villit toveri Apinat Big Buddhalla.

Näkymää Buddhalta Kata Noin suuntaan.

Loma oli rentouttava ja mieleen painuva. Ja koska olimme osanneet varautua Phuketin turistimassoihin ja -hintoihin, emme antaneet senkään häiritä itseämme. Löysimme kohtuuhintaisen majoituksen booking.com sivustolta ja majoituimme kahdessa huoneessa. Hintaa viikosta tuli noin 100€ per naama, joten suhteellisen edullisesti päästiin.

Rantasukellus.

VillaReal Heights.

Tosiaan tuosta sukeltamisesta lisää pian, kun saamme kuvat ladattua. Sen verran mainittakoon, että koska itse olen sukeltanut Phuketissa aijemmin, tiesin heti keneen ottaa yhteyttä, kun päätimme ennen reissua halustamme sukeltaa. Suosittelen lämpimästi kurkkaamaan http://www.jp-diving.com/ nettisivut, jos Phuketin loma on tiedossa ja sukellus kiinnostaa!

Paluumatka VIP bussissa.

Pyydän tekstin sekavuutta anteeksi, bussissa nukkuminen kun ei VIP luokituksesta huolimatta vastaa sängyssä nukuttuja yöunia. Toivottavasti lomamme pääpiirteittäin avautui teille, tämä painuu nyt päikkäreille. Kauniita unia!

-Eini

Day of culture

Thaimaalainen ystävä Pae oppaanamme.

Yksi monesta asiasta mitä mietimme ennen vaihtoon lähtemistä oli työpäivien pituudet ja tietenkin viikonlopputyöt. Huokasimme helpotuksesta kun kuulimme viikonloppujen olevan vapaat. Viikonlopuille olemme siis suunnitellut yhtä sun toista kulttuuriin tutustumista. Tämä viikonloppu avasi jälleen silmiämme Thaimaasta. Thaimaa on maailman vahviten buddhistinen maa (yli 90% väestöstä). Se näkyy vanhavsti katukuvassa, munkkeja ja upeita temppeleitä ei voi olla havaitsematta.  Taxeissa on uskonnollisia symboleita ja tervehtiminen tapahtuu kämmenet vastakkain samalla sanoen: Sa Wad Dee Ka (miehet Krab). 

Lauantaina kävimme katsastamassa buddhalaisten teppelin raunioita.

Temppelikierrosten välissä pääsimme kuitenkin toteuttamaan odotetun elefanteilla ratsastuksen. Kulttuurillisesti merkittävä nähtävyys, sillä elefantti on Thaimaan kansalliseläin.

Neljäs kohteemme tälle päivälle oli Floating market. Perinteiseen tapaan ostoksia tehdään veneissä, mutta vähintään kojut ovat veden päällä. 

Ihana päivä aivan mahtavassa seurassa, KIITOS!

-Annika

Harjoittelua harjoittelua harjoittelua.

Edellisen korjoittelun jälkeen on taas pitänyt kiirettä ja väsymys on ollut jäätävä. Kylmä täällä ei pääse tulemaan, koska lämpötila on päivisin jatkuvasti 35 asteen paikkeilla. Hyvällä tuurilla yöllä pääsee alle 30 asteen.

Ensimmäinen harjoitteluviikko on takana, ja toinen viikko aloitettiin eilen. Lämpötila ei tee työskentelystä helppoa vaikka miulla ja Annikalla  oli hyvä tuuri ja  ensimmäistä harjottelupaikkaa viilentää (tosin kehno) ilmastointi.

Harjoittelun suoritamme  Nopparatrajathani nimisessä sairaalassa, johon yliopistolta on tunnin bussimatka. Bussi lähtee päivittäin 6:00 ja takaisin yliopistolla olemme klo 17 jälkeen. Päivät on siis todella pitkiä ja raskaita niin kuumuuden kuin  aivan toisenlaisen hoitotyön ja tapojen vuoksi. 

Kun koululta lähdemme klo 6 ajamaan kohti sairaalaa, on bussissa yleensä erittäin hiljaista. Kaikli keräävät voimia tulevaan työpäivään ja usea käyttää koko tunnin nukkumiseen. Me mukaanlukien. Sairaalalle  päästyä aloitamme päivän aamiaisella sairaalan ruokalassa. Jokainen valitsee mitä kulloinkin haluaa syödä. Itse nautin vain kylmän veden, kula nyt siihen aikaa kylenee riisiä ja kanaa syömää ?! Annika juo yleensä  kahvin. Tämän erittäin ravitsevan aamiaisen jälkeen menemme osastolle, yleensä ennen kahdeksaa. Alkaa pitkä palaverien putki joka kestää jopa kymmeneen päivästä riippuen. Tämän jälkeen jokainen tekee potilastyöyä puoleen päivään jolloin pääsee syömään, jee!  Ruoan jälkeen jatketaan potilastyötä, milloin mitäkin ja neljältä  pääsee bussiin nukkumaan ja takaisin yliopistolle. Huh, hengästyttävä päivä!

Aamuraportti.

Thaimaassa harjoittelut suoritetaan niin, että koulun opettaja tulee osastolle ohjaamaan opiskelijoita. Osaston sairaanhoitajat puuttuvat vain vähän opiskelijoiden toimintaan. Opiskelijoille osasto antaa tietyn määrän potilaita, joiden hoidosta opiskelija vastaa. Tarvittaessa opettajalta voi kysyä neuvoa ja pyytää toimenpiteisiin tueksi. PELOTTAVAA ! Me työskentelimme Annikan kanssa kahden Thaiopiskelijan pareina. Osastolla oli yhteensä kahdeksan thaimaalaista ja me.

Lääkkeiden jako a'la opiskelijat.

Annikan kanssa suoritamme kirurgian harjoittelua ja aloitimme ortopedian osastolla. Keskiviikkona menemme uudelle osastolle, josta emme tiedä vielä mitään.

Uudesta paikasta kirjoittelemme kunhan olemme päässeet siihen käsiksi. Siihen asti; Sa wat dee ka !