Vähän kirurgisesta harjoittelusta

Huomenna matkamme jatkuu Bangkokista hieman etelelämpään. Kohteeseen, mistä on alkanut Thaimaalainen rantalomailu. Siitä myöhemmin lisää. Vaikka harjoittelustamme onkin jo hetki aikaa, haluan vielä kerran palata aiheeseen kirurgisella osastolla. Blogia lukeneet tietävät harjoittulusta ennen viikon lomaa Phuketissa, eli tässä Phketin jälkeiset kuulumiset sairaalasta.

Kaksi viikkoa kirurgisella vuodeosastolla. Näin kahden vuoden opiskelujen jälkeen Suomessa (sisältää kaksi harjoittelua), en olisi uskonut näkeväni mitään sellaista mitä kirran osastolla Thaimaassa on nyt nähty. Ensimmäinen viikko ortopedisella meni ihmetellessä, miten eritavalla asiat täällä tehdään. Niin eri tavalla, ettei siihen meinaa edes löytää sanoja. Kirran vuodeosastolla ei kannattanut enään edes ihmetellä. Pyrimme kuitenkin hoitotilanteissa kertomaan thaimaalaisille hoitajille miten me suomessa toimimme ja ymmärtämään thaimaalaista tapaa.

Kirran vuodeosastolla minun ja Einin lisäksi oli kahdeksan thaimaalaista opiskelijaa. Opettajana koko ryhmälle toimi koulusta tullut opettaja/sairaanhoitaja. Samalla tavalla kuin ortopedisella, saimme omat padit eli thaimaalaiset ystävät, jonka kanssa hoidimme yhden päivän aika yhden potilaan. Sairaalassa näkee hyvin thaimaalaisen hierarkian. Samassa pöydässä ei siis istu osastohoitaja, lääkäri, siaraanhoitaja tai perushoitaja. Vaaleaihoiset (myös Eini, vaikka hän on ruskeampi kuin moni thaimaalainen) vaihto-oppilaat kuitenkin mahtuvat jokaiseen pöytään. Arvostus ja kunnioitus valkoisia kohtaan on myös yksi asia, mikä herätti aluksi hämmennystä. Hyvä esimerkki tällaisesta tilanteesta oli kun lääkäri astui tilaan, jossa oli sairaanhoitajia. sairaanhoitaja opiskelijoita ja me. Opiskelijoiden katseet kohdistuivat lattiaan ja sairaanhoitajat tervehtivät kunnioittavasti lääkäriä. Lääkärin ensimmäinen kommentti kaikille läsnäoleville oli: "Meillä on vaihto-opiskelijoita, nyt puhutaan englantia".

Phuketin loman jälkeen (mistä Eini kirjoitteli) pääsimme palovammaosastolle ja leikkausaliin. Palovamma osastolla näimme toinen toistaan hurjempia tapauksia. Osaston vetävyys oli vain viisi paikkaa ja eristyshuoneet. Sairaanhoitaja kuitenkin kertoi, että potilaita otetaan myös käytäville. Osasto on eristetty, joten eipä siellä hoitajien lisäksi muita pitäisi liikkua. Tälle osastolle menimme ilman opettajaa ja muita opiskelijoita (vain minä, Eini ja Kristo).

Burn Centre

Muuataman tunnin luento ennen osastokiertoa.

Pesuallas palovammapotilaille.

Leikkuriin pääseminen oli kirurgisen harjoittelun ehkä mielenkiintoisin ja koskettavin paikka. Leikkuri mihin pääsimme, oli suunnattu vain gynekolokisiin toimenpiteisiin. Olimme mukana muun muassa kahdessa keisarinleikkauksessa, mikä tarkoittaa sitä, että kuulimme kahden pienen ihmeen ensimmäiset rääkäisyt. Liikutuin.

Operating theater

Jotain Suomalaistakin löytyi: MERIVAARA

Edustus

Noin 30min ikäinen.

Paikalliset thaimaaliset hoidetaan yleisissä sairaaloissa, joissa mekin olimme. Kuumissa, ilmastoimattomissa olosuhteissa. Thaimaahan matkustajille tiedoksi: turistieille on omat sairaalat. Turisteille suunnatut sairaalat ovat lähempänä hotellitasoa kuin paikallista sairaalaa. Mutta sama ongelma on kummassakin, harva osaa englantia. Thaimallaiset opiskelevat sairaudet kuitenkin englanniksi, eli siitä on iso apu.

Kaiken tämän ja vielä enemmän minulle ja Einille antoi Nopparat Rajathanee Hospital, Kiitos!

M & M matkustaa part2. Kuvia Koh Changilta.

 Mikkola & Mustonen

Lauttamatka Ko Changille alkamassa

Perillä

Ko Chang

Lautta

Lätkää Thaimaassa, NAM !

Viewpoint

500m matka ajotieltä vesiputoukselle oli kapeaa polkua.

Skootterilla oli helppo kulkea.

Khlong Plu Waterfall

-Eini

M & M matkustaa...

Tein reissun uuden ystävän Lauran kanssa Koh Changille. Lähdimme reissuun viikko sitten keskiviikkona ja palattiin takas Rangsitiin eilen illalla. Reissu oli ennen kaikkea RENTOUTTAVA ! 

Lähdettiin siis Rangsitista keskiviikkoaamuna. Ajatuksena oli mennä taksilla läheiselle mini-van asemalle ja ottaa sieltä vani suoraan satamaan josta lautta Koh Changille lähtisi. Pienten kommunikaatio-ongelmien myötä, kukaan ihanista Thaiystävistämme ei ollut muistanut mainita että mini-vanit sinne lähtee Victory Monumentiltä Bangkokista. :D No, uusi taksi alle ja eikun Bangkokiin. Sieltä saimme mini-vanin helposti ja n.5h ajomatkapääsi alkamaan.

Lauttakyyti mantereen puolelta 45minuutin matkan päähän Ko Changille maksaa 80batia.

Koh Chang on Thaimaan toisiksi suurin saari, heti Phuketin jälkeen. Saaren länsipuolella on useita rantoja, mainittakoon niistä Lonely Beach ja White Sands Beach. Itse koin saaren kuitenkin soveltuvan paremmin aktiivilomalle kuin rantalomalle. Rannat kärsivät suurista vuorovesivaihteluista. Saarellaon useita vesiputouksia, joista itse kävimme yhdellä. Paikka oli mahtava ja vesi raikasta! Koh Changilla pääsee myös patikoimaan saaren korkeimpaan kohtaan, joka kohoaa yli 700m merenpinnasta.

Vietimme aikamme Changilla rentoutuessa. Yhden päivän käytimme skootteriajeluun, jolloin kävimme katsomassa Khlong Phlu -nimisen vesiputouksen, Lonely ja White Sands Beachit ja näköalapaikan. Muuten makoilimme hotellimme uima-altaalla ja odotimme muuttuvamme pavuiksi. ;)

Tarkoitus oli viipyä Koh Changilla keskiviikosta sunnuntaihin, mutta koska hotellilla näimme mm-lätkää ja Suomi pääsi finaaliin, päätimme jäädä maanantaihin ja katsoa finaalin. Tästä syystä palasimme Rangsitiin päivän suunniteltua aikaisemmin. 

Huomenna olisi tiedossa Thaiystävämme Paen valmistujaisjuhlat. Mielenkiinnolla odotamme näkevämme millaiset pirskeet Thaimaalaiset valmistuvien opiskelijoiden vuoksi järjestävät...

Valitettavasti teknisten ongelmien vuoksi kuvat puuttuu kokonaan, yritän tapella niitä reissusta tänne mahdollisimman pian! :)

-Eini

Siskoviikot.

Matkat taittui mini-vanilla.

 Kuten aikasemmin kirjottelinki, ihana pikkusiskoni Jonna saapui ensimäiselleThaimaan lomalleen kahdeksi viikoksi meijän seuraksi. Kaksi viikkoa tuntu menneen hujauksessa, siltikin ehdittiin tekemään vaikka ja mitä!

Aamupalaa odotellessa.

Pattayan rannalla.

Ensimäinen viikko kului siis Bangkokin ja Rangsitin alueella hengaillessa. Toiseksi viikoksi lähdimme Pattayan suuntaan josta jatkoimme Ko Sametille. Reissusta ei puuttunut hankaluuksia tai draamaa, mutta loppujen lopuksi se oli ihanan nautinnollinen ja rentouttava. Lomastressin suurin aiheuttaja oli ebooking.com nettisivusto, jonka suurista hotellivalikoimista yksikään majoituspaikkamme reissussa ei vastannut kuvausta. Ei siitä sen enempää, verenpaineet nousee taas...

Pattaya Walking street.

Pattayalle suuntasimme Rangsitista mini-vanilla, joka maksoi 200batia/hlö. Matka kesti n.3h. Perillä vietimme kolme yötä. Päivät meni rannalla makaillessa ja illat kaupungilla kävellessä. Itsellä ei ollut suuria odotuksia Pattayan suhteen. Paikasta sen verran, etten pettynyt, mutta en kyllä tykästynytkään. Kaupungissa voi pysähtyä yöksi tai pariksi matkalla muuaalle, mutta kahden viikon rantalomaa en sinne varaisi.

Pattayan jälkeen suuntasimme niin ikään mini-vanilla Rayongin satamaan, josta lauttamatka Ko Sametille kesti n.40min. Edestakaisen lauttamatkan hinta oli 200batia/hlö.

Ko Samet illan hämärtyessä.

Hotellisähläysten jälkeen päädyimme pieneen Le Blanc -nimiseen hotelliin aivan rannan tuntumaan. Rannassa oli kiva pieni baari, joka iltaisin levittaytyi rantahietikolle. Tässä rantabaarissa vietimme kaikki kolme iltaa, ensimmäistä siis lukuunottamatta. Baarissa työskentelevät pojat esittelivät iltaisin taitojaan tulishown merkeissä, ja sitä jaksoi katsella illasta toiseen. ;)

 Ko Samet on suhteellisen pieni saari, jonka ympärillä on muutamia pienempiä saaria, joihin tehdään snorklausretkiä. Itsekkin kävimme sellaisella viettämässä yhden päivän ja kaikki siellä olleet nauttivat olostaan. Muut päivät kuluivat täälläkin rannalla hengaillessa.

Snorklausretken maisemia.

Aivan liian pian rantaloma oli siltä osin ohi ja oli palattava Rangsitiin. Matka tuntui pitkältä, vaikka siihen kului "vain" n.3h. Mini-van Rayongin satamasta Bangkokiin maksoi 250batia/hlö.

Ko Sametilta Rayongin suuntaan.

Jonnalla oli yksi lomapäivä jäljellä, jonka päätimme kuluttaa (rahojen lisäksi) Chatuchak marketilla. Kyseessä siis jättisuuret markkinat Bangkokissa, josta löytyy kaikkea ruoasta vaatteisiin ja koiranpentuihin yms. Reppu olikin shoppailupäivän jälkeen täynnä, ja rahankulutusmorkkiksen kanssa oli hyvä saapua takas asuntolalle kertaamaan loman tapahtumia. :D 

Jonnalta kysyin, tulisiko hän Thaimaahan takaisin ja vastauksena yksinkertaisesti "Todellaki!". Voisin siis olettaa, ettei Keskenkasvuisten ääliöiden valmismatka ollut suurikaan pettynys Jonnalle.

Maanantaina herätys ennen viittä ja matka lentokentälle saattamaan Jonna koneeseen ja kotia. Pieni koti-ikävä siinä itsellekkin tuli, kun ajattelee, että toinen pääsee kotiin syömään grillimakkaraa ja uusia perunoita, murr. 

Täällä olisi vielä viisi viikkoa kulutettavana, mutta onneks suunnitelmia on tullut tehtyä. Näyttää siltä, että tästä kolmikosta oon ainut, joka viettää koko kolmen kuukauden ajan Thaimaan puolella. Kristolla ja Annikalla suunnitelmissa naapurimaat. Päädyin pysyttelemään Thaimaassa ihan järkeilemällä asioita. Kolme kuukautta on lyhyt aika, varsinkin kun siitä osan viettää harjoittelussa. Thaimaassa on itsessään niin paljon nähtävää ja koettavaa, joten ajattelin viettää loppuaikani täällä rauhassa, ilman kiirettä ja aikataulua. Koen, että jos lähtisin matkustelemaan naapurimaihin, jäisin paitsi paljosta täällä. Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu kuitenkin pian tänne takaisin tuleminen, ihan ajan kanssa ja isommalla matkakassalla. Tämän ratkaisun koen itselleni järkevimmäksi.

Tällä viikolla olisi tarkoitus lähteä ihanan uuden ystäväni Lauran kanssa kohti Ko Changia. Nähtäväksi jää mitä reissusta tulee. ;)

Blogin kirjoittaminen on täällä nähtävästi jäänyt pitkälti omille harteille, kiitos ja anteeksi. En tietenkään pysty muiden kokemuksista kirjoittamaan, mutta omiani tänne yritän teille jakaa. Kirjoittelen aina kun siihen löytyy sopiva rauhallinen aika. :)

Kiitos nam.

-Eini

Herätys 5:00

Sairaalan nimi, jossa suoritin ensimmäisen harjoitteluni, eli lasten hoitotyön, oli Panyananthaphikku Chonprathan Medical Center Srinakharinwirot University tai lyhemmin ”Chonprathan”. Rangsitin yliopistolta oli sairaalalle matkaa yhteisellä bussikuljetuksella noin 45 minuuttia ja perillä oltiin vähän ennen seitsemää aamulla. Paikan päällä piti vielä hengailla kolmisen varttia, jonka pystyi käyttämään vaikka aamupalan syömiseen katetussa ja hiostavassa ulkoravintolassa.

Thaimaassa ainakin sairaanhoitajaopiskelijat suorittavat harjoittelun ryhmittäin oman yliopistolta tulleen opettajan opastuksella. Tuossa mun ryhmässäni opiskelijoita oli kahdeksan ja yksi opiskelijoista oli nimitetty mun ns. henkilökohtaiseksi tuutoriksi eli buddyksi. Suurin osa harjottelupäivistä tulikin vietettyä tämän buddyn seurassa. Mulla kävi ainakin tuuri tän ekan ryhmän kanssa, koska kaikki puhuivat englantia. Toiset vähemmän ja toiset vähän enemmän. Englannin osaaminen selittyy sillä, että tämä ryhmä oli kansainvälinen ryhmä ja he lähtevät opintojen loppupuolella Ruotsiin pitkään vaihtoon.

Jokainen opiskelija sai yhden oman potilaan viikoksi hoidettavakseen ja piti hänestä joka aamu tilannekatsauksen englanniksi. Normaaliin harjoittelupäivään kuului aamulla shift change report eli aamuraportti thain kielellä ja muut normaalit osastotyön rutiinit pesuineen, lääkejakoineen, mittauksineen ja kirjauksineen. Potilaat olivat iältään pienestä vauvasta noin kymmenvuotiaisiin ja suurin osa noin nelikymmenpaikkaisen osaston potilaista tuli lähellä olevasta child care centeristä. Sen nimeä en enää muista, mutta tilaa siellä on kuulemma noin 500 lapselle ja heitä hoitaa yksi sairaanhoitaja ja useampi, käsittääkseni kouluttamaton, lastenhoitaja. Laitoksen lapset ovat siis hylättyjä ja useimmat ovat kehitysvammaisia. Lasten sairauksista yleisimpiä tällä osastolla olivat keuhkokuume, ripuli ja erilaiset hengitysvaikeudet. Painehaavoja löytyi myös valitettavan monelta.

Osasto itsessään oli melko nuhjuinen ja törkyinen. Ilmastoinnista ei ollut mitään tietoa vaan ilmanvaihto, eli tässä tapauksessa saman lämpimän ilman siirtäminen paikasta toiseen, tapahtui katto- ja pöytätuulettimien voimin. Kärpäset pörräsivät lasten kasvoilla ja muurahaisia vilisi sängyissä. Suomen sairaaloiden hygienian tasoon tottuneena tämä oli tietysti pienimuotoinen shokki, vaikkakaan ei yllätys.

Lastenosaston lisäksi pääsin myös tutustumaan kolmeksi päiväksi synnytysosastoon ja yhdeksi päiväksi ensiapuun. Synnytysosastolla pääsin vastaanottamaan tulevia synnyttäjiä ja valmistamaan heitä synnytykseen. Itse synnytyksiin en päässyt auttamaan, mutta sain seurata vierestä miten asiat täällä päin maailmaa hoidetaan. Vastasyntyneille pääsin tekemään mm. APGAR-pisteytyksiä ja erilaisia tutkimuksia ja mittauksia.

Yhteiskuljetus takaisin yliopistolle lähti vaihtelevasti neljän jälkeen ja yleensä perillä oltiin viiden aikaan iltapäivällä. Harjoittelupäivät kestivät siis matkoineen noin 11 tuntia ja tähän sisältyi yksi ruokatauko keskellä päivää. Pitkiä ja raskaita päiviä kuumalla ja hiostavalla osastolla ovat päälimmäiseksi jääneet muistot. Iloa, riemua ja onnistumisen kokemuksia löytyi myös ja ne tulivat suurimmalti osin itse lapsilta erityisesti heidän reaktioistaan ja ilmeistään. Tämän jälkeen lastenhoitoa katsoo uusin silmin Suomessa. Kokemuksena ehdottomasti suositeltava paikka.

- Kristo

Lomalla !

Yksi asia mitä vihaan yli kaiken tässä mestassa on erittäin vaihtelevasti (huonosti) toimva nettiyhteys. Jonain päivänä se saattaa näennäisesti toimia hyvin ja seuraavina kolmena päivänä ei juuri ollenkaan. Tämä selittänee puhtaan laiskuuden lisäksi blogin hiljaiseloa. Pyydän syvästi anteeksi. Jälleen. 

Dusit Zoo, Bangkok

Elokuvissa.

Edellisen kirjoittelun jälkeen on tapahtunut taas paljon. Phuketissa vietetyn viikon jälkeen olemme Annikan kanssa ehtineet lopettaa harjoittelun ja keskittyneet lomailuun ja itsensä grillaamiseen. Huh. Ihoa kipristää tälläkin hetkellä keskipäivän reilun neljän tunnin koulun uima-altaalla vietetyn ajan jäljiltä. No, yritän nauttia nyt. Suomeen tulon jälkeen kärsin tai nautin kylmyydestä seuraavan vuoden, koska luulen ettei Suomen kesä riitä lämmittämään kolmen kuukauden Thaimaassavietetyn loman jäljiltä. Tavallaan toivon olevani väärässä.

Toukokuun vaihtuessa rupesin odottamaan sen ensimäistä maanantaita. Siskoni Jonna lensi tänne iloksemme ja viettää kanssamme kaksi viikkoa. Maanantaina herätys oli aikainen, koska Jonnan lento oli 07:15 Bangkokissa, mikä tarkoitti lähtöä asuntolalta kuuden aikoihin. Tapaamisemme helpottamiseksi tein lapun Jonnaa varten.

Lentokentällä odotellessa.

Maanantaina olimme kaikki sattuneesta syystä hieman väsyneitä. Tuolloin kävimme läheisessä kauppakeskuksessa, Future Parkissa, hieman kattelemassa ja joitain ostoksiakin tuli tehtyä. Vein Jonnan myös jalkahierontaan. Tiistaina olimme aamupäivän altaalla, jonkajälkeen lähdimme Bangkokkiin shoppailemaan kauppakeskus MBK:hon. Matkat taittuivat sujuvasti Skytrainilla. Kuten jo yllä mainitsin, tänään olimme päivän altaalla. Huomisen ja perjantain suunnitelmat ovat vielä auki, mennään fiiliksen mukaan. Lauantaina lähdemme reissuun koko ääliöidenpoppoon voimin. Ensin vietämme muutaman päivän Pattayalla josta siirrymme Ko Samet -nimiselle saarelle muutamaksi päiväksi. Takaisin Rangsitiin palaamme seuraavana lauantaina. Tämä on suunnitelma, joka voi tietysti aina muuttua! ;) 

Shopping center MBK.

Näkymää Skytrainista.

Yritetään hieman skarpata tässä blogin pitämisessä, josko meistä kuuluisi jotain hieman useammin...

Hauskaa räntäistä kevättä sinne Suomeen. Me nautimme täällä varjossa +38asteen lämmöstä.

-Eini

Phuket. Tuo turistimassojen paratiisisaari.

Ja näin edellisestä kirjotuksesta on jälleen mennyt aivan liian pitkä aika. No, tälle ei löydy muuta selitystä kuin meri, hiekka, palmut, kylmä juoma, sukeltaminen, auringossa löhöily jne. Olemme pahoillamme.

Käytiin siis koko poppoo Phuketissa viikon mittaisella lomalla. Tuo lomatodellatuli tarpeeseen! Joku voi ihmetellä, miksi Phuket? Siellähän on lähestulkoon enemmän turisteja kuin paikallisia. Tähän löytyy luonnollinen ja mielestäni hyvä selitys. Sanalla sanoen: sukeltaminen. Aiheesta lisää myöhemmin...

Itse olen ollut Phuketissa kahden viikon lomalla pari vuotta sitten, ja turisteista huolimatta rakastuin siihen saareen. Nytkään, pari vuotta myöhemmin, en joutunut pettymään. Saari ja varsinkin Kata beach piti lupauksensa ihanasta hiekkarannasta, lämpimästä merestä ja rannalla kulkevista pikkutavaraa kaupustelevista ihmisistä. Se tunnelma, minkä rannalla saa kokea (muista turisteista huolimatta) on ihanan kiireetön.

Bussissa on tunnelmaa !

Matkustimme siis Bangkokista Phukettiin, ja päinvastoin, yöbussilla. Songran festivalista, joka on siis Thaimaalainen uusivuosi ja "sadekauden" aloittajaiset, vuoksi matkustimme Phukettiin "tavallisella" bussilla. Bussissa meitä odotti pientä purtavaa ja vettä sekä peitto ja tyyny jotka helpottivat superkylmäksi ilmastoidussa bussissa matkustamista huomattavasti. Takaisin päin olimme saaneet buukattua itsemme VIP bussiin, jossa penkit olivat leveämmät ja ne sai lähes makuuasentoon. Tähän lystiin kuului myös vesipullo, purtavaa ja tarpeellisiksi koettu peitto. Matka Thaimaan halki kesti n. 12h ja matkaan kuului yksi pysähdys. 

Yksi pysähdys 12h aikana, eikä mitään käsitystä missä olet...

Viikon ajaksi olimme suunnitelleet vain pari sukelluspäivää eikä muita suunnitelmia juurikaan ollut. Phukettin bussiasemalle päästyämme, otimme lava-auton alle ja matkustimme suoraan Katan rantaan. Meri tuntui uskomattoman hyvälle ihoa vasten! Päivät, joina emme sukeltaneet, vietimmekin pääsääntöisesti rannalla. Yhden päivän aamuna kavimme katsomassa myös Big Buddhaa, jonka jälkeen löysimme itsemme rannasta katselemasta auringonlaskua.

Kata Beach.

The Big Buddha.

Villit toveri Apinat Big Buddhalla.

Näkymää Buddhalta Kata Noin suuntaan.

Loma oli rentouttava ja mieleen painuva. Ja koska olimme osanneet varautua Phuketin turistimassoihin ja -hintoihin, emme antaneet senkään häiritä itseämme. Löysimme kohtuuhintaisen majoituksen booking.com sivustolta ja majoituimme kahdessa huoneessa. Hintaa viikosta tuli noin 100€ per naama, joten suhteellisen edullisesti päästiin.

Rantasukellus.

VillaReal Heights.

Tosiaan tuosta sukeltamisesta lisää pian, kun saamme kuvat ladattua. Sen verran mainittakoon, että koska itse olen sukeltanut Phuketissa aijemmin, tiesin heti keneen ottaa yhteyttä, kun päätimme ennen reissua halustamme sukeltaa. Suosittelen lämpimästi kurkkaamaan http://www.jp-diving.com/ nettisivut, jos Phuketin loma on tiedossa ja sukellus kiinnostaa!

Paluumatka VIP bussissa.

Pyydän tekstin sekavuutta anteeksi, bussissa nukkuminen kun ei VIP luokituksesta huolimatta vastaa sängyssä nukuttuja yöunia. Toivottavasti lomamme pääpiirteittäin avautui teille, tämä painuu nyt päikkäreille. Kauniita unia!

-Eini